Via Karelia
Kansalaiset sano, et ihan sama (hä?)
Linkola sano, et kansa on kirosana (mitäh?)
Ala siitä sitte Kalevalaa kirjottamaan
Kai miehen mustavalkosesti kaikki kirottava
Vannoo kautta maihinnousukenkiensä
Tän reissun jälkee ei oo
Kukaan enää entisensä
Ylös vie, runorajalaulun tie
Läpi rai rai raikuvien tuulisten kaupunkien
Kotikonnuilt hortoili Korsoon
Lapinjärvelle tsygäili ohi Porvoon
Hautumaalla hylätyllä, lepras lepää
Ristei ilman nimii kuutostiellä, kyllä kyllä
Pysähdyn mä hengen salpautues Salpalinjalla
Mis kaksi maailmaa nojaa rinta rinnalla
Tallaa poppa idän, lännen välii kamaralla
Euroopan pohjoisrajalla
Kotimaamme kaikkialla
Tääl virret veisataan kasvoihin katsomatta
Eikä evakko erota toista, toisen jumalaa
Tääl on paljon matkaa matkaamatta
Ja kaikki, minkä jaksan kantaa
On tiellä nytte mukana
Vaarin veitti, ukonrumpu meille
Nousi käpykaartilaiset Lapin tuntureille
Lehtoniemen shamaani Kuusamossa
Käpylän city-Ibanosse puutalossa
Läpi kaupungin, läpi metropolin
Oon mitä oon, en mitä olin
Pienen luulin, et oon Seppo Räty
Ja tahdoin painia karhujen kaa
Syötii Happy Mealei Stalinin rantseilla
Ja pidin niit sillon Ilomantseina
Tie paratiisiin ruutitynnyreillä reunustettu
Ja kiertäjän reppu se täyttyy taas
Ku monet muistoissa lapsuutee liikkuvii
Edelleen riippuu kii, miettii Viipurii
Meni Suomi-neidon hameen parhait puolii
Jääkäreit Saksaa ja orpoja Ruotsii
Routavuosii, joten moukat kuosii
Oi ihana huilu ja jelintasokuilu
Jo laaksonpohjal pyhiinvaeltamassa
Palanu maa alla varpait paleltamassa
Sovinnon nimis kantaa sanojen harkkoja
Kuolleita markkoja, kuoppaamas karttoja
Läpi kaupungin, läpi metropolin
Oon mitä oon, en mitä olin
Kurvaa jäähotellin pihaan susivaljakko
Kyydis Rusi, Vladimir ja Amerikan-serkku
Kutkuttavii mustikoita saapunu mussuttamaa
Marko Ahtisaaren koolle kutsumana
Alla revontulen koronan, oppaana kuu
Nyt parast olla jokasen jääkarhun cool
Ku sammal haudannu lakeutee luut
Vesi pyyhkiny vere, ja kasvanu muut
Etsitää uutta tapaa yhteydenpitoo
Jos kaikki pitäs päässä kommandopipoo
Nää mettät tääl meiät yhteen sitoo
Pipojen alla tuntemattomin hikoo
Marko staattisesti ajatusta hipoo
Vladi, hipoen happee, yhteen nitoo:
"Johnny tahtoo liittää meiät Teksasii isoo
Ja Rusi lumimyrskys vaa suojella Sipoot"
Karjalan kuopas kukkii unelmii meille
Hei, nyt ojennetaan kätemme naapureille
Ku ihmiset kaikkialla ystävällisii
Mut yksivärisii valtioit meit
Pitkään piirittäny
Switchaamas Englishi officekieleks
Ni vedenjakaja vakavana motarin pieles
On avaruusturisteil timanttei pääs
Kristallikiteit ja tien pinta jääs
Läpi kaupungin, läpi metropolin
Oon mitä oon, en mitä olin