Laulu todellisuuden luonteesta
Myrsky tyynny ei, se on reunaton, ikuinen
Ja sinne meidän kotimme ne piilee värjyen
Täällä asutaan juuret vuorien järkkyen
Ja harva matka kantaa kohti levon satamaa
Milloin kaipaat tyyntä poukamaa
Jossa levoton raukeaa
Silloin kaipaat kättä kantavaa
Sanaa oikeaa, tuulta lempeää
Silloin kaipaat tyyntä poukamaa
Kun aamulla laulun muistat
Tiedät: et oo täysin lohduton
Yön mereltä kantaa ääni
Kertoo kuinka jatkuu joka tie
Kun aamulla laulun muistat
Tiedät: et oo täysin lohduton
Yön mereltä kantaa ääni
Kertoo kuinka jatkuu joka tie
Kaikkialla on valo kultainen, tunnet sen
Ja niin on ollut aina, aina tulee olemaan
Ulkopuolinen et oo kuitenkaan kokonaan
Sen hehkun kun vain muistat
Tiedät olevasi viel
Melko varma joka askel on
Vaikka välillä onneton
Usein vaikka hiukan voimaton
Astut asemiin, aina teethän niin?
Melko varma joka askel on
Kun aamulla laulun muistat
Tiedät: et oo täysin lohduton
Yön mereltä kantaa ääni
Kertoo kuinka jatkuu joka tie
Kun aamulla laulun muistat
Tiedät: et oo täysin lohduton
Yön mereltä kantaa ääni
Kertoo kuinka jatkuu joka tie
Kun aamulla laulun muistat
Tiedät: et oo täysin lohduton
Yön mereltä kantaa ääni
Kertoo kuinka jatkuu joka tie
Kun aamulla laulun muistat
Tiedät: et oo täysin lohduton
Yön mereltä kantaa ääni
Kertoo kuinka jatkuu joka tie