Hiljaisuus hänen kannoillaan

Varteen tuulisen tien
Poika saapuu harhaillen

Hiekkatietä huomiseen
Ja kengillä kotinsa tuhkaa
Jota hän ei jää miettimään
Käy hiljaisuus hänen kannoillaan

Aaveet arpisen maan

Usko, toivo, rakkauskaan
Eivät käy saattamaan
Kun matka on menneen surma
Mistä ei jää jälkeen kertojaa

Käy hiljaisuus hänen kannoillaan
Käy jäljissä menneiden
Raskaimmin askelin

Tuuleen tie häviää
Vaipuu pilvet kätten koskettaa