Hän

Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton
ja meren kultaa aallokon.
Sen sata kertaa kauniimmin,
kuin runon laulaa tahtoisin

Hän, on joka tunne lämpimin,
ja hymy taivaan enkelin,
kuin ikihohde timantin tai safiirin

Hän, on uni öisten haaveitten,
se mitä kaipaa ihminen.
Kun hänet sain niin tiesin sen - sain rakkauden

Hän, on ovi huomiseen ja elämään.
Tie yli tähtien ja sisimpään,
sen syvän tunteen sydän ymmärtää

Hän, on hyvä, kaunis, täydellinen
ja syke valtimon ja sydämen.
Vain hänet yksin, muita en mä nää

Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon,
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton,
ja meren kultaa aallokon.
Sen joka hetki ymmärrän,
ei ole muita – on vain hän

hän, on vain hän…