Lentoemäntä

[Verse 1:]
Manninen ja mie kun matkailimme Bangkokkiin
Koneen etupenkkiin meidät heti köytettiin
Ja käytävällä kolisten, kun kulki kärry peltinen
Sen työntäjää me katselimme hiljaa ihaillen
Lentoemäntä on uljas varreltansa
Ja niin näyttävä työvaateparreltansa
Pois meistä se, - me ihailimme vaan
Vaikkei saatu minkäänlaista tarjoiluakaan

[Verse 2:]
Burman yllä Manninen sen sanottua sai
Meille aina näin käy ulkonäön tähden kai
Vaik muuta ei me tehtäiskään, kuin mitä vähän hymyillään
Niin köytettyinä jouduttu on aina lentämään
Lentoemäntä on huippuun viritetty
Lienee käytävällä liikaa piritetty
Pois meistä sе, - me ihailimme vaan
Kun ei ollut mahdollisuuksia muuhunkaan

[Verse 3:]
Siamissa putkеsta kun ulos astuttiin
Koneen ovensuussa joku sanoi: "Näkemiin!"
Nyt liikuttui jo Manninen, hän lausui silmät vettyen
On eessä pitkä viikko kanssa vierasmaalaisten
Lentoemäntä on täysin vailla vertaa
Miehen mieli sitä ulkomailla kertaa
Sen tiedämme, - kun kaipasimme niin
Bangkokissa omiin turvallisiin valjaisiin

[Verse 4:]
Insinööri hienon lentokoneen konstruoi
Mutta vielä toimivamman laitteen luoja loi
On siinä runko sulavin, ja tosi tiukka peräsin
Mut lisäks siinä vielä on niin herkkä sielukin
Lentoemäntä on kone suurenmoinen
Siihen himoiten jos katsoo yks ja toinen
Pois meistä se, - vain hiljaa ihaillen
(Hmm, ihan totta!)
Mie ja Manninen!