Pankinjohtajan vapaailta
[Verse 1:]
Miks mulle rooli pankinjohtajan on suotu tärkeä?
Näin ypöyksin miettii Alfons Lyytikäinen
Hän muitten mielestä on kylmää rautaa, kovaa kärkeä
Ja kylän herroista se herra ylimmäinen
On lauantai-ilta, väki täyttää kapakan
Se ainut on ilopaikka pienen taajaman
Nyt eikö asemansa vuoksi Alfons mukaan mennä vois
Nyt eikö soitto juuri hälle myöskin soi
[Verse 2:]
Pääkonttorista ohjeet sellaiset on hälle annettu
Niin ettei kansan nähden, huvitella saisi
Kun jotain johtajaa on Helsingissä, jopa kannettu
Mut Alfons miettii, enkö sentään uskaltaisi
Hän kiipeää ullakolle, ottaa laatikon
Vain hetkeä odottanu saksofoni on
Ja syke suonissaan se sama niinkuin nuoruusvuosinaan
Nyt Alfons Lyytikäinen lähtee jammaamaan
[Verse 3:]
Suurkaupungista tullut bändi soittaa uutta jatsia
On ote orkestеrin halveksivan jäinen
Lyö hapan äijä vähän miten sattuu rumpusatsia
Kun sisään astuu suuri Alfons Lyytikäinеn
(Noniin!)
Sakspiippunsa hellästi hän nostaa huulilleen
Ja silmänsä sulkien näin alkaa Cherokeen
On bändi ällistynyt taidoista tuon vanhan soittajan
Mies vetää soolon aivan uskomattoman
[Break]
[Verse 4:]
Ei tälläistä suosiota kukaan toinen saa
On pankkiirin saksofoni kovaa valuuttaa
Ja mitäs siitä jos on ukko liituraitahousukas
Ei vanha jatsimies voi olla nousukas
Hän soittaa sooloa!