Kuume

lapselta jo kuumeen vaivan
äiti poisti suukollaan
nyt on luonain toinen aivan
saa huules kuumeeni vain nousemaan

toit mulle kuumeen
suudelmillas
sylissäs oon voimaton
kuume tuotti tuskan
mutta myös nautinnon

aurinko tuo päivän kirkkaan
täysikuu tuo kuutamon
sulle toisin onnen varmaan
mut mulle oot niin saavuttamaton

toit mulle kuumeen ...

kuumeen tuntee ainoastaan
yhden kerran ihminen
luovu ei se valtikastaan
toipumaan mä pääse en

julmaako näin rangaistusta
rakkaudesta kärsiä saa
piinan sain mä haaveilusta
sä sitä koskaan et voi oivaltaa

sä mulle kuumeen
tään vain annoit
hellyyttä et laisinkaan
kuume armotonna
pitää mua vankinaan

joku jo mun kertomustain
kuunnellut on ymmärtäin
hälle ehkä kohtalostain
jotakin hyötyä voi olla näin

mä sain vain kuumeen
yksin jääden
luotani kun käännyt pois
kuume suo ei rauhaa
onni kuin kuollut ois