Mies ja kitara

ilta tumma tullut on
ylle kaupungin tuo se kuutamon
vanha mies puiston kulmaan
saapuu kanssa kitaran

aukaisee kotelon
asettaa kitaran alle kuutamon
vanha mies itsekseen
alkaa soiton hiljaisen

soittaa laulun sinisen
kadotetun rakkauden
sormet taipuu ja sielun taas
mies taikoo kitaraan, sen jälleen lumoaa

refren':
uudestaan tuhat tarinaa
kuulla saan sata lauluaan
meille lahjoittaa monta maailmaa
ajan pysäyttää soitollaan
... mies ja kitara ...

tähän jään ja kuuntelen
kuinka hetkestä tekee ikuisuuden vanha mies soitollaan
kietoo minutkin tarinaan

hämärän saa haihtumaan
kauaksi kuljettaa kuulijaa
vanha mies hymyilee
sormet kitaraa hyräilee

soittaa laulun tulisen
kosketuksen kaipauksen
hetken onnen huumaavan
loihtii kielistä kitaran, sen jälleen lumoaa

uudestaan tuhat tarinaa

mies ja kitara

soittonsa lopettaa
yöhön jo tummuvaan
hitaasti kävelee
ei taikansa katoa
sielussa kitara
soi yhä uudelleen, soi yhä uudelleen

refren'