Onnesta Soikeena
Silmää iskit mulle vaivihkaa,
polvet notkuen mä tuumin,
ei mikään enää tihkaa.
Olin sua urakalla jagannu,
viikkotolkulla perääs kuolannut.
Nyt natsaa vihdoinkin mä tuuletin,
iltaa odotellen hihkuin ja leikin millä leikin.
Ei oo treffeihin ees varttituntia,
sua kohti suunnistan oikoreitin kautta.
Ja mä teen ratkaisun aika terveellisen,
hoidan kesäkumeja paketillisen.
Onnesta soikeena mä luokses ponkaisen,
pikkuveljen kumihuppuun pukien.
Sua ei oo vaikee muista erottaa,
kiimaisin silmin sut äkkään kadulta jo kaukaa.
Nivusia lujempaa kuumottaa,
ajatukset metrin korkeudella laukkaa.
Ja mä koetan päähäni takoa,
että en oo yhtään cool,
jos nyt alan kuolata.
Pian harrastetaan arkipäivän leijuntaa,
loppu onkin jo historiaa.
Mut mä tein ratkaisun aika terveellisen,
hoidin kesäkumeja paketillisen.
Onnesta soikeena mä tupatarkastin
sun eteisen ja peräkammarin.
Ja mä tein ratkaisun aika terveellisen,
hoidin kesäkumeja paketillisen.
Onnesta soikeena mä tupatarkastin
sun eteisen ja peräkammarin,
sun eteisen ja peräkammarin!