Huolettomat
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet.
Aina sitä samaa: sanoo meidän täällä olleen
yön, heilui kattohirret liitoksistaan tolleen.
Ei kukaan meistä suinkaan surullinen ollut.
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet,
joka maljan maistoi huveihinsa juoneet.
Kerta porras valvoo narahduksen lailla,
astuu ohi joka poika ennen kuin on vailla.
Jos vain kuulee ukko, ajaa vallesmannin vaunu.
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet,
joka maljan maistoi huveihinsa juoneet,
ja joka seinän nurkka näki ilojansa luoneet!
Äärellä hiljaa, tai vastaamme alkaa,
kantavat laineet kuin jää kantaa jalkaa.
Kerran, kun kuuli, tuo kaislikkoon souti,
kaislikon kaikuvat noutajan nouti.
Jatkuvaan juoksuun kinttumme suortuu,
on voudilla vahvat, vaan meilläpä nuortuu.
Eksyy se poika, tai karaa puuhun,
vois’ naurukin tarttua noutajan suuhun.
Ei pelkää poika, joka raikuliksi varttuu,
sen mukaan erilaista väkee aina vähän tarttuu.
Tänään on tänään, ei huomisesta tiedä.
Silloin täällä täyttyi huolettomain huoneet,
joka maljan maistoi huveihinsa juoneet,
ja joka seinän nurkka näki ilojansa luoneet!
Vartoo paikan paino, vaan ei laulu laannu.
Vaan ei laulu laannu: taannu tauti, taannu!