Korppikalliota

Ja laulua lintujen kuuntelen vaan
Yksi on ylit'se muiden
Se korkeimman kuusensa valit'see ja
Huutelee ylit'se muiden
Tuo lintu on liioin jo pimeä sen
Huuto on unen ja huolin
Se korkean kuusensa latvassa kertoo
Ken' sen juuressa kuoli
Tuon liitäjän sulka on musta kuin
Yö siivissä kuutamon kiilto
Täällä aika on vaiennut
Olkapäälleni jää nyt kyntensä viilto
Jos se yön yli siipensä levittää
Voi alla pimeän peiton valvon
Vaan silmäni kerran jos sulkisin
Kuljen halki hämärän alhon

Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien
Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien
Kun laulu sen tuo kaikujaan
Kaikuja kaarilta aikojen
On kaarna kalpea kuusella
Siellä kaarre on hiljainen

Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota

Jalan alla on korppikalliota ikituuliin
Haltia nuollut
Ja mitä sen sammaleet kätkevät siitä
Tietävät ammoin on kuollut
Minä kivien kallion kätköistä kuulen
Aina ja yhä
Ei vaikene lauluissa korppien laulu
Kuusten on latvoista pyhä

Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien
Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien

Kun laulu sen tuo kaikujaan
Kaikuja kaarilta aikojen
On kaarna kalpea kuusella
Siellä kaarre on hiljainen

Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota