Yhtälö

Niin tuttu ja turvallinen tie
Muttei tietoa, minne se vie
Maisema on runokas
Se on kuin viides vuodenaika
Taika, jonka voit muka selittää
Ja kun sinä käskit silloin kukotkin lauloi
Ja kanat kusi hunajaa

Miltä tuntuu, kun kaikki ei oo
Valmista ja muka ihanaa?
Miltä tuntuu, kun et olekaan
Oman it'sen herra? Ja kun kaikki kaatuu
Minä tiedän, ett sen kerran
Yhtälö ei kestä muuttujaa

Vanhat vaatteet kantavat muistoja
Niistä tahdot riisuutua olet uusi ihminen
Mutt vanhan elämäsi omaisuutta
Sitä et tahdo ymmärtää

Tunnet kuinka maa tärisee jalkojesi alla
Omatunnolla on kai asiaa

Miltä tuntuu ja nyt kaikki kaatuu
Tiedän minäkin sen verran