Silmitön Talvi

Laiha koira kynsii
jäistä palvilihaa.
Se hankeen nukkuu ja ketjujansa vihaa.
Tuiskun liina peittää.
Liiterimme alle,
mä halot hakkaan ja vien ne mun rakkaimalle.

Tulkoon vaan silmitön talvi,
hyytyköön maa.
Rakkauden riepuun me kietoudutaan.
Tulkoon vaan silmitön talvi,
järjetön sää.
Meitä ei kylmetä routa ja jää.

Sä neuloit mekon helmaan
karkkipapereita
ja illoin kuuluu sun huoneestan askeleita.
Kynttilää mä poltan
talven viimaa vastaan.
Se sielun purkaa, kuin äiti riisuisi lastaan.

Toisinaan kun valvon
ja vahdin öistä pihaa.
Mä niinkuin koira, myös ihmisliekaa vihaan.
Sä silloin viet mut kouluun
ruusuviitan alle.
Ja neuvot kuinka jää häviää
suudelmalle.