Jumalten aika

Katoaa kaikki mitä edessäsi näet
Haihtuu vesipisara takaisin tyhjään
Päivä syttyy ja hetkessä kuolee

Katoaa kaikki minne muisti ei yllä
Vuorollaan päättyy jokainen vuosi
Laulu nousee ja pian jo vaimenee
Silti saman laulun seuraava taitaa

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Aikanaan oli aika kaikesta tyhjä
Vailla tuulta, rantoja piiskattavaksi
Piti maata ja taivasta kämmenellään
Nimetty nimeämätön

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuville

Loi luotu omat luojansa
Itse synnytti syntynsä

Tulten yksin antoi kulkea
Alta maan ja taivaan taa
Kosiskella toinen toistaan

Kunnes sai suuhunsa sanat
Teki kirjoihinsa kirjaimet
Meren suuren saattoi ylittää
Ja tulet valjastaa

Väsymättä etsi tietä
Alkuhärän auraamaa
Saarta aavaan ajamaa
Löytääkseen silmänkääntäjän

Tien kehäksi piirsivät korkeat voimat
Luuli raukka kai sen johonkin päätyvän

Viimeisestä tyyssijasta
Ihmisten ensimmäisten
Nousi laulu vaimeneva
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuneille