Minä, sinä ja Mannerheim

Marskin kuvan seinältä pudotit
Kun sä oven kiinni lähtiessäs paiskasit
Ja mua nauratti se niin
Kun mä luulin että sä vaan tinttailit
Sua yöksi kuulunut ei
Ja muuttoauto irtaimes pois vei
Liian myöhään sen tajusin
Ja mukanas niin paljon menetin

Ja taas kun meikäläinen
Kotia kohti laahustaa
Siellä kylmä ja saastainen kämppä
Pimeessä mua odottaa on pakko tunnustaa
Vanhat muistot masentaa

Sua kaipaan enemmän kuin mitään muuta
Sua kaipaan, ootan toista tilaisuutta
Mä en pääse susta irti
Vaikka itteni henkihieveriin dokaisin

Maanantai lujaa potkaisee
Kun meikä latinaa pöntölle korisee
Vain toiletin seinät näkee
Kun bailaaja horkkaansa tärisee
Tää päivä jää rokuliin
En raahaudu sinne vaikka ammuttaisiin
Puhelimen seinästä repäisen
Ja korjaussarjan korkkailen!

Jotenkin vaan elämä ajautuu
Koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
Ilman sua oon kuin puolikas
Elämän äänetön osakas elämän äänetön osakas

Sua kaipaan enemmän kuin mitään muuta
Sua kaipaan, ootan toista tilaisuutta
Mä en pääse susta irti
Vaikka it'seni henkihieveriin dokaisin

Se on totuus ikuinen
Että nää baarit ei lohduta tiedän sen
Mut mitä muuta mä tekisin?
Aseman katoltako pommilla hyppäisin?
Tähän touhuun on saatava potkua
Pakkohan elämän on jatkua
Mut millä pääni nostaisin
Kun selkärankani mennessäs murskasit!

Ja nykyään ainoat jotka ovikelloa pimputtaa
On ulosottomies ja pari sitkeetä jehovaa
Ne mut tahtoo pelastaa
Ne mut tahtoo pelastaa!

Sua kaipaan enemmän kuin mitään muuta
Sua kaipaan, ootan toista tilaisuutta
Mä en pääse susta irti
Vaikka itteni henkihieveriin dokaisin