Yö erottaa pojasta miehen
Yö erottaa pojasta miehen!
poika makaa punkassaan ja tuijottaa
rivoa kuvaa yläsängyn pohjassa
viimeistä kertaa ja niin hän kaivertaa
rintojen alle navaksi itkevän O:n
vaikkei verta olla nähty kuin unissa
sen tuoksu soi tuulessa isänmaan
kädet ristissä rinnalla hän nukahtaa
huomenna veri punnitaan
yö erottaa pojasta miehen
kynttilät hartioillaan hän sukeltaa
läpi elämänsä on juhlavaa
yö erottaa pojasta miehen
kynttilät hartioillaan hän sukeltaa
läpi elämänsä on juhlavaa
on juhlavaa, niin juhlavaa
kun yö erottaa pojasta miehen
pelko painaa päänsä rintaan ritarin
viha valuu voimattomiin kyyneliin
päällikkö työntää nyrkin kurkkuun ja oksentaa
nielustaan pois palan niskuroivaa lakeijaa
taistelun kaunista purppuraa
taivaankannella katsastaa
kädet ristissä rinnalla pari harakkaa
shokissa veri punnitaan
yö erottaa pojasta miehen
kynttilät hartioillaan hän sukeltaa
läpi elämänsä on juhlavaa
yö erottaa pojasta miehen
kynttilät hartioillaan hän sukeltaa
läpi elämänsä on juhlavaa
on juhlavaa, niin juhlavaa
kun yö erottaa pojasta miehen