Peltoniemen hintriikan surumarssi

On suo, pitkospuut
Tienä on vain pitkospuut
Ja ne vie luokse töllin harmaan
Töllin huolen harmaan
Pois on asukas
Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hän sai köyhyyden
Osakseen sai köyhyyden
Vierahaks joskus hallan varmaan
Joskus hallan varmaan
Nyt on huoli pois
Lopun saivat puute ja huolet
Maiset vaivat
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Ja onni ihmeellinen vasta
Onhan Hintriikasta
Päästä jälleen kuulemaan
Miten veisataan
Niin harvoin tänne tuolta
Hallaiselta suolta
Köyhä joutaa lähtemään
Leipäkiireiltään
Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran
Kastejuhlaan Herran

Jäi jo kauas taa
Aika leikin, nuorena kirkkoon sitten veikin
Mies, rakas Peltoniemen Hintriikan

Ei elä onni hallasuolla
Siellä kukka kuolla
Tahtoo ennen aikojaan
Kesken nuoruuttaan
Niin myöskin päivä koitti
Jolloin kellot soitti
Puolisolle Hintriikan
Hetken muutaman
Sai kohtalokseen suon ja töllin harmaan
Töllin huolen harmaan

Pois on asukas
Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan