Tuomittuna Kulkemaan
Nousin kanssa auringon
Merenrantaa kulkemaan
Ääretöntä katselin
Jotain melkein aavistin
Rakastuneet kulkee taas
Puiden alle käsikkäin
Heidän näkevän sen näin
Mä mitä vaille itse jäin
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa, ja seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo muusta vaan
Sydän kuulee puheen pään
Näkyväiseen kiintymään
Ei silti tyydy pelkästään
Miksei, en tiedä itsekään
Se jokin mitä odottaa
Jos sen täällä kiinni saa
Se tuskin on, mä tiedän sen
Mun ikäväni arvoinen
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa, ja seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo muusta vaan